Georg Alexander Sommar (s. 1887)

Georg Alexander Sommar kuului Suomen sotien välisen- ja sodanjälkeisen ajan kansainvälisesti toimineisiin, kulttuuri- ja kielirajat joustavasti ylittämään kyenneisiin, sekä viipurilais-, että helsinkiläisjuuria omaaviin Saksassa korkeamman koulutuksen hankkineisiin teknokraatteihin.

Georg loi menestyksensä teollisuusmiehenä hyödyntämällä ja yhdistämällä taitavasti:

1. metsä-, kone-, kaivos- ja rakennusteollisuuden teknologia tuntemuksensa, 2. 1910 - 1920 luvun aikana rakentamansa läheiset henkilösuhteet keskeisiin metsäteollisuuden toimijoihin ja eurooppalaisiin teknologiatoimittajiin, sekä 3. valtiomiesappensa- mm. Enso Gutzeit osakeyhtiön hallintoneuvoston puheenjohtajana ja Kansallis Osake Pankin hallintoneuvostossa 1910-1930 luvuilla pitkään toimineen - Pehr Evind Svinhufvudin kautta hänelle mahdollistuneet lukuisat henkilösuhteet aikansa kotimaiseen sekä eurooppalaiseen poliittiseen ja taloudellisen eliittiin.

Georg toimi uransa alkuvaiheissa Kymenlaaksolaisen kartonkitehtaan Kannuskoski Oy:n teknillisenä johtajana (1911-1915); Heinolalaisen Rulla-Bobbin Manufacture oy:n teknisenä johtajana ja isännöitsijänä (1915-1917); Jyväskyläläisen Wilh. Schaumans Fanerfabrik Ab:n käyttöinsinöörinä (1917-1918); Helsinkiläisen John Stenbergs Maskinfabriks Ab Ahjon konepajan johtajana (1918-1922); ja pitempään Laatokan Karjalan Harlun kunnassa olleen Hämekoski Aktiebolaget:in (sittemmin Karelia Wood ab) isännöitsijänä ja teknisenä johtajana(1922-1928).

Hämekoski Ab:n muodostamassa omavaraisessa ruukkiyhteisössä harjoitettiin Georgin patruunakaudella mm.vientiin tarkoitettua vanerinvalmistusta, voiman tuotantoa, suomalmin hyödyntämistä takeiksi sekä marmorin louhintaa myös vientiin (Ruskeala). Teollisen toiminnan lisäksi hän edisti aktiivisesti henkilökuntansa yleisiä elinoloja mm. paikallisen sairaanhoidon ja maatalouden kehittämisen kautta.

Siirryttyään 1929 Hämekoskelta takaisin Helsinkiin Insinööritoimisto Harald Rydgrenin toimiston myynti-insinööriksi Georg keskittyi kansainvälisen paperinvalmistusteknologian, kuten mm.viirojen markkinointiin läheisessä yhteydessä päämiestensä kanssa koko Suomen teollisuudelle.

Kiistattoman asemansa viime vuosisadan Suomen metsä-, kaivos-, ja rakennusteollisuutta palvelevan kotimaisen teknologiateollisuuden keskeisenä rakentajana ja kehittäjänä Georg Sommar ansaitsi 1931-1946 perustamiensa ja aina 1966 tapahtuneeseen kuolemaansa saakka energisesti johtamiensa ja kehittämiensä Oy Metallikutomo, Oy Tammet ja Oy Teräsköysi kautta (edellisten toimitusjohtajana ja pääosakkaana, jälkimmäisen hallituksen jäsenenä).

1931 pula-ajan vielä vallitessa Georg perusti lukuisine partnereineen - joista enemmistösijoittaja oli ruotsalaisen Gösta Bengtsonin perheineen hallitsema Bruzaholms Bruk - paperikoneiden viiroja kansainväliselle metsäteollisuudelle valmistaneen Oy Metallikutomo Ab:n. Yhtiön tuotantolaitokset rakennettiin Georgin johdolla Helsingin Ruskesuolle. Yhtiön vähemmistöosakkaiksi ryhtyivät Georgin rinnalla yhtiön tulevista asiakkaista mm. Enso-Gutzeit osakeyhtiö, Yhtyneet Paperitehtaat, Kajaani Oy, Myllykoski oy sekä Nokia Ab,sekä joukko hänen tukijoitaan ystävä- ja sukulaispiiristä. Georg tuli yhtiön pääosakkaaksi hankittuaan määrätietoisella riskinotolla 1930 luvun puoliväliin mennessä lähinnä Bruzaholmin ja Bengtsonien perheen osuudet yhtiöstä. Vuonna 1946 Georg rakennutti Tammisaaren aseman seudulle Ruskeasuon toimintojen laajentamista palvelevat modernit tuotantolaitokset, missä viiratuotannon rinnalla tuotettiin maan jälleenrakennuksessa kipeästi tarvittavia metalliverkkoja ja raudoitteita. Juridisesti tämä toiminta organisointiin Oy Tammet nimisenä Metallikutomon sisaryritykseksi, missä Georg Sommarilla heti alusta oli enemmistöosakkuus. 1950 luvun puolivälissä Helsingin tarvitessa lisää tonttimaata asuntototuotantoonsa Ruskeasuolla, Metallikutomo Oy:n merkittävästi kasvanut viiraliiketoiminta siirrettiin Espoon Odilammelle rakennettuihin, voimakkaasti kansainvälistyneen toiminnan tarpeita vastaaviin tuotantotiloihin. Odilammella Georgin johdolla kehitettiin ja saatettiin suurtuotantoon tällä teknologia-alueella maailmanlaajuisesti uraauurtava muoviviirojen valmistus. Metallikutomo oy:stä oli nyt "Metko" lyhenteellään tunnettuna muodostunut paperinvalmistuksessa keskeisen viirateknologian kiistaton teknologiajohtaja sekö Euroopassa, että Amerikassa.Georgin kuoltua 1966 yhtiöiden kansainvälisesti viiraliiketoiminta myytiin hänen vanhimman poikansa Pehrin toimesta kahdessa vaiheessa lähinnä yhdysvaltalaisille tahoille; patentoitujen muoviviirojen kansainväliset valmistusoikeudet vuonna 1967, Suomessa sijainneet ja sittemmin ostajan toimesta suljetut viirantuotantolaitokset 1980 luvun alkupuolella (ostaja nykyiseltä nimeltään Albany International, ks. läh. www.albint.com ).

1934 Georg perusti teknologian tuontiagentuurina ja muiden osakkuuksiensa holding yhtiönä vuoteen 1966 toimineen Securitas Ab:n. Vuonna 1936 Georg perusti yhdessä lähinnä yllämainittujen paperinvalmistajien omistaman Uittokalusto Oy:n kanssa Suomen metsä-, kaivos- ja rakennusteollisuudelle teräsköysien valmistuksessa johtavan aseman saaneen Teräsköysi osakeyhtiön. Yhtiö toimi aluksi Helsingin Pitäjänmäellä, josta se sodan jälkeen siirtyi Vantaan Hämevaaraan rakennettuihin moderneihin tiloihin. Yhtiö tuotantolaitoksineen myytiin sittemmin vuosisadan loppupuolella pääosakkaina toimineiden metsäteollisuusiyritysten toimesta englantilaiselle Bridon Ropes yhtiölle (ks. läh. www.bridon.com )

Georg toimi kuolemaansa 1966 saakka näin perustamiensa Oy Metallikutomo, oyTammet ja Ab Securitas yhtiöiden pääosakkaana ja sangen energisenä toimitusjohtajana, sekä Teräsköysi Oy:n yhtälailla energisenä osakkaana ja hallituksen jäsenenä. Teräsköysi Oy:n varatoimitusjohtajana koko sodanjälkeisen ajan toiminut insinööri Georg Sergelius on tämän biografian kirjoittajalle kertonut lukuisista Georg Alexanderin heille välittämistä menestyksellisistä liikesuhteista ja kaupoista. Näiden päätoimiensa rinnalla hän toimi vuodesta 1957 yhtä lailla kuolemaansa saakka Länsi-Uudenmaalaisen Ab Svartå Bruks Oy:n ja Itä-Uudenmaalaisen Stockfors Ab:n hallituksissa. Tämä niinikään innokkaasti hoitamansa luottamustehtävä juontui Georg Alexanderin halusta tukea hänen läheisen ystävänsä ja pitkäaikaisen keskeisen tukijansa, mainittujen yhtiöiden 1946 edesmenneen pääomistajan,Vuorineuvos Leonard (Lennart) Baumgartnerin leskeä ja lapsia.

***

Georg Alexander oli värikäs ja pidetty seuramies, sydämellisyytensä ja anteliaisuutensa rinnalla tunnettu perhepiirissä ja alaistensa keskuudessa myös äkkipikaisuudestaan ja kiivaudestaan. Huolimatta lukuisten tukijoidensa hyvistä pyrkimyksistä, Georgille ei vanhemmilla päivillään myönnetty kovasti toivomaansa Vuorineuvoksen titteliä. Hän kieltäytyi vastaanottamasta hänelle tarjottua kauppaneuvoksen titteliä. Tästä vastoinkäymisestä Georg ystäväpiirissä syytti pitkäaikaista antagonistiaan Wilhelm Wahlforssia, joka saadun tiedon mukaan oli sanonut, että hänen aikanaan Sommarille ei Vuorineuvoksen titteliä myönnetä. Vikkelä Villenä tunnettu Wahlfors kuului silloin kiitos Wärtsilälle paljolti langenneiden valtavien Neuvostoliiton sotakorvaustoimitusten Suomen sodanjälkeisen teollisuuden ja talouspolitiikan ykkösmiehiin. Georgin ja Wilhelm Wahlforsin syvän antagonian juuret juontuivat Wahlforsin Suomen Yhdyspankin tuella 1920 luvun alkuvaiheissa suorittamasta Wärtsilä Oy:n ja Läskelä oy:n fuusiosta. Georgin mielestä tässä fuusiossa bulvaanien kautta osake enemmistön hankkinut - jo silloin Wille Wahlforsin tunnetun yksinvaltaisesti ja karskistikin johtama - Wärtsilä oy ja rahoittajansa kyseenalaisesti loukkasivat Läskelän vähemmistöosakkaiden oikeuksia. Vähemmistöosakkaat, joiden joukossa Georg oli merkittävällä isänperintönään saamallaan panostuksella, menettivät koko sijoituksensa arvon. Georg kuului näin keskeisesti siihen melko runsaslukuiseen ja välillä melko äänekkääseenkin teollisuusmies-, ja sijoittajajoukkoon, joka aina 1960 luvulle saakka kritisoi Wilhelm Wahlforssin ja Yhdyspankkileirin keskinäisiä melkein järjestään pienosakkaille tuhoisia yritysjärjestelyjä.

Georg toivoi kuitenkin, että hänen elämäntyönsä siivittämänä jommallekummalle pojistaan tämä vuorineuvoksen titteli aikanaan myönnettäisiin. Niin osin tapahtuikin, kun tämä titteli hänen nuoremmalle pojalleen Ebbe Sommarille vuosisadan lopulla myönnettiin. Myöntämisen perusteena olivat Ebben omat ansiot Suomen puunjalostusteollisuuden edistämiseksi Georgin perustamien yhtiöiden ulkopuolella. Ebbe ei astunut isänsä perustamien yhtiöiden palvelukseen, vaan loi oman uransa paperiteollisuudessa.(ks. läh.http://www.kansallisbiografia.fi/talousvaikuttajat/?iid=1797

Georgin kutsumanimiä olivat mm.Alexanderista juontuva Sascha sekä teollisuuspireissä 'virarådet'. Hän aloitti koulunsa Keisarillisen Suomen Haminan kadettikoulussa (ks.http://fi.wikipedia.org/wiki/Haminan_kadettikoulu), missä syntyneitä runsaita toveruussuhteita hän viljeli kuolemaansa saakka. Tämän koulun perinteitä Helsingissä vaalineen "Kadettklubbenin" toimintaan Georg osallistui keskeisesti ja tuki sitä kaikin tavoin. Haminan kadettikoulun lakkauttamisen johdosta hän siirtyi sitten kotikaupunkinsa Wiborgs Svenska lyceumiin, josta tuli ylioppilaaksi 1905. Hän suoritti aikalaisilleen tyypillisesti diplomi-insinööritutkintonsa Dresdenissä (1909). Täällä hänen rinnallan oli myös läheinen nuoruuden ystävänsä Olof Altfhan.

Omistamassaan Luumäen Pulsan kartanossa Olof tutustutti Georgin hänen tulevaan vaimoonsa Gretel Svinhufvudiin, siskonsa Maryn kanssa usein nähty vieras läheisestä Kotkaniemen kartanosta. Gretel ja George avioituivat Luumäen Kotkaniemessä 23.3 1913. Vapaussodassa Georg toimi vaimonsa Gretel rinnallaan armeijan huollon organisoimiseksi Jyväskylään perustetun Intendentuurin johtotehtävissä. Talvisodassa Georg toimi kapteenin arvoisena divisioonan pääesikunnassa, sujuvan venäjänkielen taitonsa vuoksi mm.sotavankien kuulustelijana. Jatkosodassa hän toimi kotirintamalla erilaisissa sotataloustehtävissä, aikanaan hänet ylennettiin näistä palveluksistaan majuriksi.

Georg oli läpi elämänsä intohimoinen valokuvaaja, postimerkkeilijä, ja metsästäjä. Nuorempana hän innokkaana saariston ystävänä harrasti purjehdusta. Vanhempana hän liikkui saaristossa vaimonsa Gretelin mukaan nimeämillään moottoriveneillä ja kalasti Tammisaaren Gloskäreillä sijaitsevalla majallaan. Hän oli myös innokas ja pitkäaikainen Saunaseuran, Nyländska Jaktklubbenin sekä Laulumiesten jäsen.

Lankonsa, varatuomari Yngve Svinhufvud, joka suoritti pääosan urastaan Kansallis Osake Pankin konttorinjohtajana, tuki Georg lankonsa teollisia pyrkimyksiä näkyvästi osallistumalla hänen rinnallaan - pienosakkaan , hallituksen jäsenen tai tilintarkastajan rooleissa - kaikkiin tämän johdolla perustettuihin yhtiöihin. Sotien jälkeen Georg tuki merkittävästi mm. Santahaminan kadettikoulun, Uudenmaan Rykmentin, Folkhälsanin sekä vapaus-, talvi- ja jatkosodan veteraanien toimintaa. Menetetyn Karjalan ja Viipurin perinteiden vaalimiseen perustettujen järjestöjen kaikkinainen tukeminen oli hänen sydämen asiansa. Georg auttoi ja muisti tarvittaessa avokätisestikin lukuisia tukijoitaan ja ystäviään, erityisesti sotien jälkeisissä vaikeissa oloissa. Esimerkkinä mainittakoon hänen lukuisten saksalaisten ystäviensä perheille toimittamansa raha-, ja välttämättömyystarvike-lähetykset. Samoin hän antoi suuren panoksen appensa P.E. Svinhufvudin muistopatsaan ja elämäkerran teettämisen turvaamiseksi poliittisesti erittäin vaikeassa sotien jälkeisessä ilmapiirissä. Georg ja Gretel Sommarin koti oli aina avoinna sukulaisille ja ystäville. Heidän kotioveltaan ei kukaan avun- tai tuen pyytäjä lähtenyt tyhjin käsin.Iso-isä puolensa, Viipurin merikoulun johtajan Ivar Niskan kautta jalkapalloilija, erityisesti kieltolain aikaisena salakuljettajana suurta kuuluisuutta saavuttanut Algoth Niska taiteilija sisaruksineen olivat Georgin kanssa samanikäisiä setä ja tätipuolia.

Teksti: Kai Luotonen

***

Georg Sommar Ansioluettelo 1923.

Download • 1.51MB

Muuualla internetissä:

• Georg Alexander Sommar GENI-sukusivustolla.

Nuori ylioppilas Georg Sommar

Majuri Georg Sommar