Suvun historia
- Robert Brotherus
- Oct 11, 2024
- 2 min read
Svinhufvud af Qvalstad on Ruotsista peräisin oleva, myös Suomessa vaikuttanut aatelissuku. Tunnetuin sukuun kuuluneista lienee Suomen tasavallan kolmas presidentti Pehr Evind Svinhufvud. Suku elää nykyään ainoastaan Suomessa.
Keskiaikainen Svinshuvud -suku
Suvun nimi mainitaan ensimmäisen kerran dokumentissa vuodelta 1386, jossa Jöns Svinshuvud osti Höjen ja Stenbjörnsarvet -nimiset tilat nykyisen Stora Kopparbergin alueelta. Kopparbergin kaivoksella 1430-1440 toimineet Hans Jönsson ja tämän sisarukset kantoivat vaakunassaan villisian päätä.
Aatelointi
Suvun varhaisin nimeltä tunnettu esi-isä on ensi kerran vuonna 1528 mainittu vuorimies Peder Sjurdsson, joka asui Stora Kopparbergin pitäjän Främbyn kylässä. Hänen pojanpoikansa, vouti ja kihlakunnantuomari Peder (Per) Hansson (k. 1576) sai tiettävästi vuonna 1574 kuningas Juhana III:lta aateliskirjeen, johon kuului kuva vaakunasta. Hänen poikansa asettui asumaan Östunan pitäjässä Uplannissa sijainneeseen Kvalstaan (aiemmin Qvalstad).
Suku merkittiin Ruotsin ritarihuoneeseen vuonna 1627, ja se sai arvonnassa numeron 117, joka on myöhemmin vaihdettu numeroon 145. Suvun nimeksi merkittiin Swinehufwudh sukuvaakunassa olleen villisian päätä esittäneen kuvan mukaan. Nimeen lisättiin myöhemmin af Qvalstad erotukseksi toisesta aateloidusta Svinhufvud-suvusta. Tämä toinen suku, joka myös oli naislinjalta sukua keskiaikaiselle Svinhufvud-suvulle, otti vuonna 1633 nimen Svinhufvud i Westergötland
Suvun vaiheita Suomessa
Svinhufvudin sotilassuvun kotikartanoksi Ruotsissa vakiintui 1600-luvulla Upplannin Qvalstad. Suomessa suku vaikutti 1720-luvulta 1860-luvulle Sääksmäen Rapolan kartanossa, jonka haltijaksi Ruotsin armeijassa palvellut luutnantti Pehr Gustaf Svinhufvud (1696–1732) tuli avioliiton kautta. Hän muutti kartanoon kotivävyksi Isonvihan jälkeen. Hänen poikansa, vänrikki Johan Gustaf Svinhufvud (1728–1786) kohensi kartanon uudenaikaiseksi suurtilaksi. Johan Gustafin poika, vänrikki Pehr Svinhufvud (1772–1846) omistautui myös lyhyen sotilasuran jälkeen tarmokkaasti kartanon hoidolle. Hänen ajaltaan on Rapolan nykyinen, vuonna 1813 rakennettu päärakennus.
Svinhufvudin suku korotettiin vuonna 1778 Ruotsin aatelin toiseen luokkaan eli ritaristoon. Suomeen siirtyneen suvun edustajia ei ole vuoden 1809 jälkeen asunut Ruotsissa. Suku merkittiin Suomen ritarihuoneeseen sen järjestäytymisen yhteydessä vuonna 1818 aatelisena sukuna numero 7. Koska Svinhufvudin suku katsotaan aateloidun vuonna 1574, se on Suomen aatelissuvuista neljänneksi vanhin. Vanhempia ovat vain Carpelan, Blåfield ja Creutz.
Pehr Svinhufvudin poika Per Gustaf Svinhufvud (1804–1866) opiskeli Turussa lakia ja toimi vuodesta 1830 Kymenkartanon, sittemmin Mikkelin lääninhallituksen virkamiehenä, vuodesta 1838 lääninkamreerina aluksi Heinolassa, sitten Mikkelissä, mutta viljeli virkansa ohella myös kotitilaansa Rapolassa rakennuttaen muun muassa 1850–1860-luvuilla kartanoon sen nykyisen, lähes 70 metriä pitkän kivinavetan. Hänen poikansa Pehr Gustaf Svinhufvud (1836–1863) valitsi merimiehen uran ja matkusti merikapteenina aina Itä-Intiaan ja Bengaliin asti. Hän hukkui haaksirikossa Kreikan vesillä vuonna 1863 vain 27-vuotiaana.
Pehr Gustaf Svinhufvudin poika Pehr Evind Svinhufvud (1861–1944) syntyi Rapolassa, missä isän kuoleman jälkeen lapsia kasvatti isoisä Per Gustaf Svinhufvud. Tämän kuoltua vuonna 1866 velkoihin ajautunut kartano myytiin, ja perhe muutti Helsinkiin, eikä P. E. Svinhufvud palannut Rapolaan ennen kuin vuonna 1932 ollessaan jo tasavallan presidentti. Vuodesta 1908 kuolemaansa saakka hän asui Luumäen Kotkaniemen kartanossa, jonka oli hankkinut omistukseensa ollessaan Lappeen kihlakunnan tuomarina. Hänen jälkeensä Kotkaniemeä viljeli vuosina 1953–1969 poika Veikko Svinhufvud (1908–1969), joka oli koulutukseltaan metsänhoitaja ja toimi myös kansanedustajana.
Lähteet:
Comments